|
Huone Hotellilla oli netin mukaan kahdentasoisia huoneita: Ilmeisesti kuitenkin mistä vain Comfort-huoneesta sai tehtyä kalliimman liksan huoneen viemällä sinne kassakaapin ja hiustenkuivaajan, sillä me maksoimme Superior-huoneesta, mutta saimme huoneen, jossa oli ovi toiseen huoneeseen – eli se selvästi oli toinen yhdistettävistä Comfort-huoneista. Kuitenkin tärkeimmät tavarat eli kassakaappi ja kuivaaja huoneesta löytyivät. Mikroaaltouunin olisi saanut pyytämällä, mutta sellaiselle ei olisi ollut kyllä mitään käyttöä. Superior-huoneeseen olisi kuulunut myös netin mukaan tervetulotoivotuksena hedelmäkori ja kukkia, mutta me saimme saapuessamme lasilliset kylmää mehua…ei siis kannata uskoa kaikkea, mitä netistä lukee. Itse huone (nro 102) sinänsä oli tilava ja tyylikkäästi tummilla puukalusteilla sisustettu. Päätilassa oli iso parisänky, yöpöydät, kirjoituspöytä ja tuoleja sekä kaapisto kassakaappeineen. Huoneen nurkassa oli uudehko ilmastointilaite (joka toimi ihmeellisen hyvin) sekä pieni TV. Kylpyhuone oli myös tilava liukuovisine suihkusyvennyksineen ja seinänlevyisine peileineen, mutta jatkuva sekä suihkun että ilmaston aiheuttama kosteus oli jättänyt ikäviä jälkiä suihkualtaaseen. Pienessä keittiössä oli tiskiallas, vedenkeitin, jääkaappi ja astiasto, eli oikeastaan kaikki mitä tarvittiin. Parasta antia huoneessa oli kuitenkin iso terassi, joka oli koko huoneen levyinen (n. 6 m) ja kiitettävän syvä (n. 3 m). Terassilla oli kahden hengen puinen puutarhakalusto sekä löhöilytuolit rahilla. Terassin edessä nurmikolla oli rantatuolit molemmille. Päivisin merituuli oli voimakas, mutta illan hämärässä se hieman tyyntyi, jolloin vastarannan valohelminauhasta sai nauttia terassilla viinilasien kera istuskellen ilman, että silmät ja suu olivat hiuksia täynnä. Huoneessa oli muitakin asukkeja meidän lisäksemme. Tulo- ja lähtöiltoinamme kylppärissä vipelsi pieni gekonpoikanen ja kahtena yönä tapasimme ison torakan (ei voinut olla sama, koska ensimmäinen heitettiin kauas pihalle). Joka paikassa nurkissa kulki todella minimaalisia muurahaisia. Ilmeisesti nämä ”minimauriaiset” olivat kusiaisten sukua, sillä välillä jalassa kirpaisi. Ainoa huono puoli huoneessa oli äänieristys. Vaikka talo itse olikin rakennettu harkoista ja sisäseinätkin tosi lujaa tekoa, ovien äänieristys ulos ja naapurihuoneeseen oli olematon. Joka aamu ennen aamiaisen tarjoilun alkua (tasan klo 8) sisäpihan uima-altaan ympärystä harjattiin, ja se toimi herätyskellona. Ulko-oven läpi kuuli myös varsin selvästi, kun uima-altaalla uitiin tai keskusteltiin, ja kun aamupalalaiset kilkuttelivat lusikoitaan. Naapurihuoneen televisio sekä keskustelu kuuluivat myös hyvin meille. Asiaa olisi ehkä voinut auttaa se, jos meidän ja naapurihuoneen välissä ei olisi ollut sitä ”huonommat” huoneet yhdistävää yksinkertaista puuovea, joka laski kaiken äänen läpi. Ihme kyllä iltaisin porukka kuitenkin joko nukahti todella aikaisin tai sitten vain oli hiljaa, sillä aina meidän palatessamme ravintolasta joskus ennen iltayhdeksää, oli naapurihuoneessa ja hotellilla muutenkin aivan hiljaista. Onneksi hotellissa ei ollut vielä baaria, jossa ranskalaiset olisivat kovaäänisesti voineet iltaisin meuhkata… |
