 |
 |
 |
          |
 |
1.5.2007 - Keltaisen Luttanan surullinen tarina
En tiedä oliko se auringon aikaansaannosta vai mitä tapahtui, mutta eräänä päivänä ihmiseni sekosivat ja alkoivat viritellä erivärisiä kierteisiä paperinauhoja lamppuihin. Lisäksi he kaivoivat jostain esille kolme pientä värikästä ihmeellistä Luttanaa: Keltaisen, Sinisen ja Vaaleanpunaisen. Sitten alkoi tapahtua jotain vielä ihmeellisempää, sillä emäntä nosti Keltaisen Luttanan naamansa eteen, puhisi ja suhisi siihen suullaan, ja yhtäkkiä Luttana alkoi kasvaa! Se heräsi henkiin ja kasvoi ihmisen pään kokoiseksi! Ihmiset pallottelivat ja leikkivät Keltaisella Luttanalla, ja minä katselin ensialkuun touhua hieman kauempaa, arvioiden ehkä hieman mustasukkaisenakin uuden tulokkaan vaikutusta minun ja ihmisteni väleihin... Sitten selvisi, että Keltainen Luttana olikin tarkoitettu minun kaverikseni! Lähestyin sitä ensin varoen, mutta kun huomasin sen olevankin ihan kiltti, yritin kantaa sitä joka paikkaan siitä ulokkeesta, josta emäntä laittoi siihen hengen. Ihmiset herättivät henkiin myös sinisen lajitoverin, mutta minä olin kuitenkin sen Keltaisen kaveri enkä noteerannut Sinistä Luttanaa ollenkaan -paitsi silloin, kun menin päivätorkuille kiipeilypuuni yläorrelle, ja hyväksyin molemmat sinne seurakseni. Ensimmäisen yhteisen päivämme päätteeksi olimme Keltaisen Luttanan kanssa parhaita kavereita, mutta jokin oli pielessä: Luttana oli alkanut hiljalleen kutistua, ja vaikka kuinka laitoin henkiinherättämisuloketta naamani eteen ja suuhun kuten emäntäkin oli tehnyt, ei Luttana siitä enää kasvanut. Koitin hoivata Keltaista Luttanaa parhaani mukaan, ja vein sitä mukanani jopa veskiini, jos sillä vaikka olisi ollut hätä. Useamman kerran vein sen myös pesulle ja uimaan vesikuppiini, mutta ei se piristynyt enää siitäkään. Lopulta Keltainen Luttana oli ihan lituska, enkä enää keksinyt mitään sitä auttaakseni, joten ajattelin sitten kunnioittaa sitä viimeisen kerran ja syödä sen. Luttana kuitenkin vielä pani vastaan, enkä saanut siitä irti yhtään palaa, vaikka kuinka venytin ja vanutin sitä kynsieni välissä. Sen nähtyään emäntäni tuli ottamaan Luttanani minulta pois ja hautasi sen tiskialtaan alle mustaan muovipussiin. Sininen Luttana on vielä toistaiseksi iso ja pyöreä, mutta en minä oikein siitä tykkää. Vaaleanpunainen Luttana on myös herätetty henkiin ja se on vähän pienempi kuin Sininen, mutta en minä jaksa senkään kanssa leikkiä. Minä vaan edelleen kaipaan sitä ensimmäistä oikeaa Luttanaa, ja välillä ollessani vettä juomassa muistelen, kuinka pieni keltainen kaverini vielä uiskenteli vesikulhossani... Lepää rauhassa, Keltainen Luttanani! >> Katso kuvia mm. minusta ja Luttanastani << Takaisin Najatuksiini |
||||
 |
||||