Emäntäni ja isäntäni ovat aika hassuja otuksia. Kummallakaan ei ole tuuheaa turkkia, paitsi ihan vain päässä (eikä sekään vähä kovin tuuhealta tunnu). Emäntä tosin voisi tarvitakin tällaista lämmintä turkkia, on talvisin varsinainen vilukissa, kun kulkee sisälläkin hassut pörrötöppöset jalassa... Isäntä taas ei pakkasia niinkään pelkää, kun on Pohjoisen Poikia.

Arkisin, kun minä vahdin silmä tarkkana taloa, ihmiseni ovat töissä. Vähän matkan päässä on joku isompi kaupunki, siellä emäntä ja isäntä käyvät istumassa tietokoneilla. Molemmat ovat suunnittelijoita, emäntä on sellainen taiteellinen ja isäntä enempi tekninen ihminen. En ihan tarkkaan tiedä, mitä kaikkea niillä tietokoneilla oikein tehdään, mutta ainakin on jännää katsella, kun emäntä kirjoittaa näitä sanelemiani juttuja ja sormet vaan hyppivät näppäimistöllä. Ja se möykky, jota kutsuvat hiireksi ja jolla on ihan liian pitkä häntä ja liian vähän karvaa ollakseen hiiri, saa välillä minulta kyytiä, vaikken sitä voi syödäkään!

Vaikka ihmiseni eivät syökään raakaa lihaa (isäntä kyllä syö pihvinsä "raakoina") eivätkä kiipeile kanssani raapimapuussa, on meissä kuitenkin jotain samaakin: Emännällä on siniset silmät (ei tosin niin isot ja siniset kuin minulla) ja isännällä viikset kuten minullakin (ei tosin läheskään yhtä pitkät ja hienot kuin minulla), ja me kaikki tykätään leikkimisestä, minun paijaamisesta, yhdessä sohvalla takkatulen lämmössä makoilusta sekä lintulaudalla puuhailevien pikkulintujen tarkkailusta...