Pyhä birma on yksi maailman vanhimmista kissaroduista, minkä vuoksi ehkä olemme kehittyneet ajan myötä aivan mahtaviksi lemmikeiksi.

Luonteeltamme olemme rauhallisia, siistejä ja hyvin sosiaalisia, emmekä karsasta lapsia tai muita lemmikkejä. Haluamme olla aina menossa mukana, on se sitten lehden lukua tai ruoanlaittoa. Jotkut sanovatkin meitä koiramaisiksi, sillä meiltä löytyy leikkimieltä ja opimme myös helposti temppuja. Me birmat olemme sisäkissoja, ja meitä ulkoilutetaankin vain valjaissa tai jos olemme päässeet omakotitaloon, nautimme ulkoilmasta mielellämme kivassa tarhassa.


Ruskeanaamio pyhä birma

Rotumääritelmän mukaan olemme puolipitkäkarvaisia ja sinisilmäisiä naamiokissoja, joilla on pitkänomainen vartalo sekä tanakat ja lyhyet jalat. Päämme on aika vahvarakenteinen ja posket pulleat. Eri värimuunnoksia on nykyään jo parisenkymmentä, mutta päätyyppimme ovat yhtenäinen (naamio), raidallinen (tabby) ja epäsäännöllinen (kilpikonna). Itse olen ruskeanaamio, joten tumma naamioväritys näkyy minulla vahvana naamassani, jaloissani, korvissani ja hännässäni. Muuten vartalo on vaalea, ja tassut taas ovat ihan valkoiset. Turkkimme on siitä erikoinen, että vaikka se onkin puolipitkä, se ei kuitenkaan takkuunnu kovin helposti.

Viehkeä legenda kertoo rotumme syntyneen kauan sitten eräässä Himalajan vuoristotemppelissä, entisessä Burmassa (nykyisessä Myanmarissa). Lue koko kiehtova legenda tästä (PDF, 2900 kt)