Ihmisten mielestä leikkaus ei muuttanut minua juuri mitenkään, osaan olla ihan samanlainen hullu puskija ja matot ruttuun kaahaaja kuin ennenkin, mutta nykyään tykkään vain nukkua paaaljon enemmän. Voisin nukkua vaikka koko päivän, jos voisin valvoa yöllä, mutta öisin minun pitää mennä vahtimaan ihmisten nukkumista niiden jalkopäähän, ja silloin minuakin alkaa taas nukuttaa. Ruokahaluni ei ole myöskään kasvanut ollenkaan, vaikka jotkut vähän niin uumoilivat käyvän. En ole lihonut yhtään leikkauksen jälkeen, vaan näytän nyt päinvastoin laihemmalta uuden kevyemmän kesäturkkini myötä. Viikseni tosin ovat nyt kasvaneet superpitkiksi, ja olenkin niistä tosi ylpeä. Saa nähdä, millaisen talviturkin kasvatan sitten ilmojen taas kylmetessä syksyllä.

Ai niin, tein tuossa vähän aikaa sitten hienon löydön keittiön patterin välistä. Sinne oli joskus pentuaikoinani pudonnut mahtava kultasädepalloni, jonka olin jo ihan unohtanut. Voi sitä jälleennäkemisen riemua, kun pääsin taas läpsimään sitä! Kannoin sitä mukanani ihan joka paikkaan: vessareissuilleni, ruokailuun ja nukkumapaikalleni. Kerran emäntä ihmetteli olkkarin lattialla pitkää märkää vanaa, mutta taisi arvata, mistä oli kyse, kun kävi katsomassa tyhjää juomakuppiani... olin käynyt juottamassa tuota ihanaa palluraani, joka olikin tosi janoinen, kun oli imenyt kaiken veden itseensä. Kanniskelin sitten sitä märkää palloani ympäri kämppää, ja taisin piilottaa sen taas liian hyvin, koska en ole nähnyt sitä moneen päivään. Ehkäpä jälleen jonain päivänä yllättäen tapaamme ja voin taas viedä palloni syömään ja juomaan!


<< Takaisin Najatuksiini