 |
 |
 |
          |
 |
5.4.09 - Räkättäjät ja pörröhännät
On taas se aika vuodesta, kun ulkona alkaa hullu konsertti heti, kun aurinko nousee. Keittiön lasin toisella puolella syömässä käyvät pikkupallerot tintittävät minkä jaksavat, enkä minä voi tehdä muuta, kuin vain kyttäillä niitä salaa verhojen välistä. Välillä teen yllätyshyökkäyksen, josta jää märkä nenänjälki lasiin, mistä emäntä ei kuulemma tykkää yhtään. Maassa pomppii mustapukuisia keltanokkia, jotka pöyhivät lehtikasoja ja sammaleita, mitähän ne sieltä etsivät? Ne ovat pelottavan rohkeita, kun eivät välitä minusta yhtään, vaikka kuinka yritän tassulla verhoa heiluttaa. Mutta vielä pelottavampia ovat ne isot mustavalkoiset räkättäjät, jotka rähisevät milloin missäkin ja viipottavat maassa pitkä musta häntä keikkuen. Vaikka olisin takan päällä umpiunessa, herään takuulla heti, jos jostain kuuluu räkättäjien naurua. Eilen luulin, että yksi vihulainen oli päässyt sisään, kun normaaliin tapaan makasin rauhassa emännän käsien päällä, kun se näppäili konettaan, ja yhtäkkiä mustavalkoinen rähisijä olikin siinä ihan vieressä, pienempänä tosin. Katsokaa itse, se antaa ruskealle pörröhännälle kyytiä: Oli tosi jännää nähdä sekä räkättäjä että pörröhäntä noin läheltä, ja emäntä näytti minulle vielä toisenkin jännän jutun, en vain voi käsittää, miten tuo musta mötikkä muka voisi olla kissa, tuohan on hiirtäkin pienempi: |
||||
 |
||||