Kun yhtenä aamuna heräsin, näin keittiön ikkunasta ulkona lentävän tuhansia höyheniä! Niin paljon isoja valkoisia hahtuvia leijui joka paikassa, että sellaiseen sateeseen on kyllä tarvittu ainakin sata valkoista kiljukaulaa! Kökötin pitkään pöydällä verhon raossa säksättäen ja vikisten, ja lopulta höyhenten tulo väheni ja lakkasi kokonaan. Välillä ikkunan takana lintulaudalla kävi pieniä tinttejä, mutta niitä en enää jaksanut niinkään kommentoida, kun olin jo käyttänyt kaiken tarmoni höyhenten laskemiseen.

Toiselta tähystyspaikaltani, toisen huoneen ikkunalaudalta, näin koko maan olevan niiden valkoisten höyhenien peitossa. Olisipas siellä ollut pehmeää tassutella! Huomasin kuitenkin myös liikkumattoman möntin siellä höyhenten keskellä, ja kun katsoin vähän tarkemmin, sen ympärillä oli paljon kaikenlaisia tassunjälkiä sekä tummempia höyheniä. Möntillä oli myös kaksi ketaraa, jotka sojottivat ylös. Emäntä sanoi, että pihalla on tapahtunut murha!

Myöhemmin päivällä pääsin kuin pääsinkin ulos katsomaan valkohöyhenpeitteistä pihamaata, mutta pettymyksekseni se olikin kova, kylmä ja märkä eikä yhtään niin pehmeä, miltä se ikkunasta näytti. Muistan kyllä ihan elämäni alkutaipaleella, silloin kun valjaatkin vielä olivat suuri viholliseni, päässeeni samasta ulko-ovesta samanlaiseen kylmään ja valkoiseen maisemaan, mutta luulin, että se oli silloin vain joku tilapäinen häiriö. Toivottavasti tämäkin valkoinen kylmä kausi kuitenkin joskus loppuu, ja eräänä aamuna ruoho taas vihertää ja linnut pulputtaa.

Vaikka pihalle pääsinkin, itse murhapaikalle minua ei laskettu. Isäntä kävi hakemassa tumman möntin lapioon, josta sain katsoa sitä. Ei se näyttänyt eikä haissut enää oikein miltään, mutta lintuhan se oli, kun sillä kuitenkin oli höyhenpuku päällään. Ihmiset eivät ensin meinanneet itsekään tietää, kuka murhan uhri oli, sillä ei nimittäin ollut enää päätä ollenkaan, mutta he päättelivät sen värityksen perusteella olevan Pulu. Olisin voinut tehdä sille pienen ruumiinavauksen, mutta isäntä ei ollut ollenkaan reilulla päällä, vaan vei Pulun lapiossa johonkin pihan perälle piiloon minulta.

Olikohan Pululle käynyt köpelösti siksi, kun sen oma höyhenpuku oli liian tumma eikä se kelvannutkaan pudottelemaan niitä ihania valkoisia höyheniä?


<< Takaisin Najatuksiini