Elämäni ehkä jännittävin ja pelottavin juttu sattui tuossa vähän aikaa sitten, kun vietimme ihmisten kanssa ihan normaalia, leppoisaa iltaa. En ole ihan varma, tapahtuiko tämä kaikki oikeasti vai näinkö vain unta, mutta jännää se oli joka tapauksessa!

Kuten yleensä iltaisin, haastoin ihmisiä leikkiin riehumalla ja juoksemalla ympäri taloa. Ihmiset eivät kuitenkaan aina innostu juoksemaan mukana, silloinkin ne vain nysväsivät taas jotain keittiössä. Yhtäkkiä jostain kuului niin kammottava ääni, että hyydyin niille jalansijoilleni! Se oli kuin jonkin esihistoriallisen jättiläismäisen hirviön kumeaa mylvintää, eikä se tasan tarkkaan tullut valokaapista, mistä aina välillä kuuluu ihmeellisiä ääniä.

Katsoin ihmisiä, mutta ne eivät varmaan olleet kuulleet mitään, koska käyttäytyivät ihan normaalisti. Minä taas laitoin heti häntäni ja takapään ihan matalaksi, ja hiivin varovasti turvaan pimeään huoneeseen, mistä se ääni ei ainakaan tullut. Isäntä tuli ihmettelemään mihin hävisin, ja sai houkuteltua minut takaisin ihmisten ilmoille. Ääntä ei enää kuulunut, mutta minun piti silti vielä pysytellä ihan matalana ja hiljaa hiipiä ympäri taloa tarkistamassa, ettei äänen aiheuttanutta hirviötä enää näkynyt. Pari tuntia partioin joka huoneessa, mutten löytänyt mitään. Keittiö minua vähän huoletti, sillä sieltä se alunperin ensiksi kuului. Ihmisiä jo vähän huvitti minun vainoharhaisuuteni, kun edes narukeppi ei saanut minua leikkimään, piti vain kytätä eteiseen ja keittiöön.

Sitten emäntä toi eteeni tosi ison läpinäkyvän pullon, missä oli poreilevaa vettä, ja yritti minulle tolkuttaa, että tämä se oli. Mitä se höpisi, eihän mistään pullosta sellaista karmeaa ja kumeaa ääntä voi lähteä! Yhtäkkiä se ääni kuului taas, vähän hiljempaa mutta tosi läheltä, ja yritin suurin silmin etsiä missä ihmeessä se iso dinosaurus oikein oli, mutta näin vain emännän puhaltamassa siihen pulloon! Kohta ääni taas loppui, ja kävin heti tarkistamassa keittiön ja eteisen, ettei hirviö vain pääsisi huomaamattani karkuun.

Aikani kierreltyäni väsyin ja asetuin sohvalle ihmisten viereen torkkumaan. Kun heräsin, kaikki oli kuten ennenkin ja narukeppikin sai taas kyytiä. Mitään todisteita mylvivästä hirviöstä en koskaan löytänyt, en edes jälkiä tai karvoja. Olikohan se kaikki sittenkin vain unta...


<< Takaisin Najatuksiini