Ihmettelin tässä jokin aika sitten, kun emäntä alkoi väkertää jotain olkkarin lattialla. Ensin se leikkeli jotain sanomalehdestä ja sovitti sitä minun päälleni. Sitten se teki jotain muovipussista ja mallasi sitäkin minulle. Viimeinen versio olikin sitten pehmeästä kankaasta, ja sen emäntä viritteli kiinni valjaisiini.

Parin päivän ajan sain tuon valjasmekon päälleni aina heti ihmisten kotiin tultua, eivätkä ne riisuneet sitä kuin vasta nukkumaan mennessä. Inhottavaa, kun karvat olivat ihan sikin sokin ja jalanreiät ahdistivat takakoipien liikkeitä.

Kolmantena päivänä en saanut ollenkaan aamuruokaa, ja ihmisetkin tulivat kesken päivän kotiin. Ne lykkäsivät minut päiväuniltani kuljetuskoppaan, ja sitten huruteltiin isossa mörinälaatikossa aika kauan. Vihdoin pysähdyttiin, ja minut vietiin ihan uuteen paikkaan, jossa oli outoja hajuja ja kumma läähättävä pieni karvakasa samassa huoneessa. Onneksi läähättäjä katosi pian, ja minäkin pääsin ulos kopistani. Taas minua tutki ihminen rautapyörylällä, josta lähti narut sen korviin. Yhtäkkiä alkoi ihmeesti väsyttää, ja sen jälkeen vain pimeni.

Kun tulin tajuihini, olinkin kotona kylppärin lattialla pehmeällä pedillä, ja oli jo melkein yö. Kaulani ympärille oli viritetty joku kammottava tötterö, eivätkä jalatkaan pitäneet yhtään. Oli tosi sekava olo, mutta oli ihan pakko yrittää nousta, kun piti päästä vessaan! Veski oli vain parin askeleen päässä, ja sinne yritin hoippua, mutta en ihan ehtinyt. Onneksi emäntä oli laittanut lattialle sanomalehtiä. Tyhjennyksen jälkeen oli pakko vielä jatkaa unia.

Kun seuraavan kerran heräsin, oli jo yö. Emäntä oli siirtänyt petini lämpimään pukuhuoneeseen, ja se itsekin oli tehnyt oman petinsä siihen viereen lattialle. Kömmin emännän kainaloon torkkumaan. Jossain vaiheessa heräsin kaameaan nälkään. Koska pysyin jo tolpillani, emäntä toi vesi- ja ruokakuppini, ja samalla poisti inhottavan tötterön pääni ympäriltä. Sen sijaan sain päälleni jo tutun valjasmekon, mikä olikin paljon mukavampi kuin tötterö.

Minuahan ei ruokailun jälkeen enää nukuttanut yhtään, olinhan juuri ottanut pitkät, miltei 8 tunnin unet. Silmäni olivat täynnä jotain ihme mömmöä, joka sotki koko naaman, joten sitäkin piti siinä vähän aikaa siistiä. Sitten aloin ihmetellä, miksen päässyt ulos pukuhuoneesta ja kävin aamuun asti vuorotellen raapimassa kylpyhuoneen ja eteisen ovia, mistä emäntä ei tykännyt ollenkaan.

Seuraavana päivänä emäntä oli kotona kanssani. Se oli ihan poikki, kun ei ollut nukkunut yhtään, kiitos ovien raapimiseni. Yritin saada sitä päiväunille kanssani, mutta sen piti puuhata jotain muuta. Välillä se avasi valjasmekkoni, kurkki jotain mahastani ja kehui, että hyvältä näyttää. Tottakai minä näytän hyvältä, jopa se mekko päällä!

Tänään emäntä näki, että yletyn mekon takajalanaukoista nuolemaan kaljua mahaani. Se ei tykännyt siitä yhtään, ja sanoi, että jos en lopeta, joudun pitämään mekkoa vielä toisenkin viikon. Sitähän en missään nimessä halua, joten koitan pitää kieleni kaukana mahastani!


>> Katso kuvia mm. pitkästä illastani

<< Takaisin Najatuksiini