Lauantai 8.3. - lähtöpäivä

Matka alkoi puoliltapäivin Jyväskylän lentokentältä, jossa "taivasbussi" natisi ja tärisi ilmaan noustessaan kuin paikallislinja-auto tiukassa mutkassa konsanaan. Sää ei ollut kovin talvinen, ja Helsingissä räntä oli jo enemmänkin vettä.

Helsingissä oli aikaa käydä kentän ravintolassa aterioimassa; olisi tosin pitänyt valita jotain muuta kuin pastaa, sillä sitä tietysti oli tarjolla jatkolennoilla, kuten neljältä Pariisiin lähtevällä Air Francen/Finnairin lennolla.

Pariisin Charles De Gaullen kentän ominaisuuksiin kuului mennen tullen mm. 10 minuutin rullaus kiitoradalta terminaalille, reilun kilometrin kävely terminaalista toiseen sekä hyvin epäorganisoituneet turvatarkastajat. Vaikka kentän arkkitehtuuri hienoa katseltavaa joiltain osin onkin, yritän välttää kyseisellä kentällä käymistä, jos vain mahdollista.

Iltakahdeksan maissa noustiin jälleen ilmaan, ja Air Mauritiuksen suuren koneen nimi "Paille-En-Queue" askarrutti meitä suuresti. Emmepä osanneet arvata, miten hyvin nimi kohdettamme kuvasikaan.

Istuinpaikkamme olivat juuri varauloskäynnin kohdalla, joka oli toisaalta hieno, mutta toisaalta huono homma. Jalkatilaa kyllä oli, mutta kylmä viima, viereisen penkkirivin pieni lapsi sekä vessaan jonottavat ihmiset pitivät huolen siitä, ettei matkayönä juurikaan nukkumista harrastettu. Lentoemännät kyllä jakoivat jokaiselle viltin sekä pikkupaketin, joka sisälsi silmälaput ja sukat, mutta nekään eivät vetoon auttaneet.

Tosin joku torkahdus kyllä sattui, sillä koin ilmiselvästi, kuinka yritimme nousta isolla ja raskaalla koneellamme Mauritiuksen kentältä, mikä ei millään onnistunut, ja lopulta koko kone keikahti mereen. Silloin onneksi heräsin ja kiitin naapuripenkin ulisevaa lasta painajaisen lopettamisesta.

Air Mauritiuksen illallinen sekä aamupala olivat molemmat hyviä, tai sitten oli vain tarpeeksi nälkä. Joka tapauksessa hedelmäsalaatit ruokkivat mielikuvitusta tuoreista ananaksista, banaaneista ja appelsiineista, joita paikan päällä tulisi näkemään.

>> seuraavaan päivään >>