Perjantai 14.3. - krokopuisto

Heräsin klo 6 aamulla siinä toivossa, että olisin nähnyt kerrankin auringonnousun, mutta taivaanranta oli täynnä pilviä. Toisaalta onneksi niin, sillä paahtava auringonpaiste olisi tehnyt pitkästä päivästämme vielä rankemman.

Aamiaisen jälkeen pakkasimme loput kamat ja odottelimme puolilta päivin taksikuskiamme, sillä päätimme viettää viimeisen päivän etelässä olevassa Le Vanillen krokotiilipuistossa. Matkalaukut kulkivat taksin takakontissa kätevästi, sillä lento lähti vasta illalla puoli yhdentoista aikaan.

Ajoimme tuttuja maisemia etelään ja tietysti piti pysähtyä vielä jossain "duty-free"-kaupassakin, josta emme tapamme mukaan ostaneet yhtään mitään.

Krokotiilipuistoon saapuessamme alkoi hieman sataa, mutta onneksi suuremmilta kaatosateilta vältyttiin. Puistossa oli jos jonkinmoista liskoa aina pienistä värikkäistä gekoista lihaviin alligaattoreihin. Myös maailman suurimpia lepakoita, lentäviä koiria, oli näytillä. Alueella oli erittäin mielenkiintoinen museomainen hyönteisnäyttelyrakennus, jossa lasien taa oli koottu uskomaton valikoima perhosia, hämähäkkejä, koppakuoriaisia, torakoita, skorpioneja ja kaikkea mitä normaali-ihminen on nähnyt vain kuvissa. Vietimme tuossa viileässä Insectariumissa enemmän aikaa, kuin minkään muun alueen elukan kohdalla. Maakilpikonnien valtakunta avautui puiston toisessa päässä, missä konnia sai syöttää tai niillä sai ratsastaa. Ikiaikaiset jätit olivat sympaattisia, mutta jotenkin niitä kävi sääliksi, kun turistit häiriköivät niitä jatkuvasti.

Kun krokopuisto oli kierretty, jatkoimme matkaa lentokentälle. Olisimme ehkä ehtineet käydä vielä jossain muuallakin, mutta rupiat alkoivat olla jo lopussa, emmekä enää viitsineet vaihtaa niitä lisää, sillä niiden takaisin euroiksi vaihtaminen kentällä olisi ollut ryöstöä.

Kentällä odotimme alkuun ulkona lämpimässä, mutta illan ja sateiden tultua jouduimme menemään sisään viileään ja hieman liiankin ilmastoituun odotushalliin. Jouduimme vaihtamaan vessassa pidempää hihaa ja lahjetta päälle, ja meitä varmaankin epäiltiin laukkuinemme pommiterroristeiksi, sellaista kyttäystä ja vessojen tarkistusta aiheutimme. Odotushallista sai iltaviiden jälkeen jo jotain ruokaakin, joten söimme pienet mutta hyvin maukkaat kana-pannupizzat.

Turvatarkastusten jälkeen (kukaan ei taaskaan kiinnittänyt huomiota hienosti pakattuihin, käsimatkatavaroihin meneviin nesteitä sisältäviin litran Minigrip-pusseihimme) pääsimme kentän ostosalueelle, jossa vielä tuhlasimme viimeiset rupiat tuliaisiin.

Koneemme oli tällä kertaa nimeltään Parakeet, ja sinne kuljimme Mauritiuksen lipun väreillä verhotun lasiputken läpi. Heti liput saatuamme tiesimme istumapaikkojemme olevan tällä kertaa edellisistä paikoistamme yhdet eteenpäin, eli penkkiemme takana oli vessan seinä. Hienoa oli se, ettei kukaan myhkännyt ja potkinut selkänojaa, mutta ihmisten jatkuva ramppaus vessoissa ja varsinkin niiden ovien auki jättäminen ottivat hieman pattiin.

Jälleen saimme viltit ja "unipakkauksen", ja myöhäinen illallinen oli erittäin maittava. Positiivinen yllätys oli myöskin se, ettei istumapaikoille vetänyt yhtään, vaan siinä tuli aika ajoin peräti lämmin. Matkan edetessä ja sisävalojen sammuessa unikin maittoi.

>> seuraavaan päivään >>