Maanantai 10.3. - ainoa rantapäivä

Heräsimme ilman kelloa altaalta kuuluviin siivousääniin klo 8, ja pian lähdimme aamupalalle vastaanottorakennuksen toisen kerroksen terassille, jonne oli katettu kauniisti pöydät hotellin harvoille asukeille. Murukahvin, teen, mehun ja maidon lisäksi tarjolla oli paahtoleipää, marmeladeja ja hilloja, sulatejuustokolmioita, hedelmäsalaatteja ja hedelmiä. Heti myös kysyttiin, haluammeko omeletit aamupalaksi, mutta se olisi ollut hieman turhan raskasta suomalaiseen makuun, joten korvaukseksi saimme keittöstä tuoreet croissantit.

Pian aamupalan loputtua siivooja kävi huoneessamme petaamassa, vaihtamassa pyyhkeet, ottamassa roskat ja pyyhkimässä lattian. Me taas suuntasimme parin kilometrin päässä niemen länsirannalla sijaitsevalle 2 km pitkälle unelmarannalle, Mont Choisylle. Ennen sitä haimme vihdoin auki olevasta lähimarketista hieman piknik-tarpeita: paikallista Phoenix-olutta, Smirnoff Ice -tölkkejä, suolakeksejä ja sipsiä. Erehdyimme myös ostamaan jotkin, jotka näyttivät mehujäältä, mutta olivatkin jäädytettyä karkkihyytelöä, jotka muutenkin sulivat käsiimme. Krääsäkaupasta ostimme Mauritius-pyyhkeet mukaamme, koska aikeena oli myös uida meressä.

Taivallettuamme kolme varttia saavuimme Mont Choisyn reunamalle, ja perustimme tukikohtamme filaos-puiden varjoon. Kaukana etelässä häämötti rosoinen tulivuoristojono, joka näytti keräävän kaikki saaren sateet päälleen. Pieniä pilviä lipui yli toki pohjoisessakin, mutta suuremmat sateet tuntuivat aina olevan sisämaassa.

Toisin kuin hotellillamme, Pointe Aux Cannoniersin länsirannalla tuuli oli miltei olematon, joten lämpötila tuntui normaalia kuumemmalta. Olimme aurinkorasvattuja, mutta niin monia kauhujuttuja palamisesta oltiin kuultu, ettei suoraan auringonpaisteeseen tehnyt mieli mennä. Rannalla oli aika tyhjää, sillä paikalliset käyvät siellä yleensä vain viikonloppuisin. Meri oli turkoosi, hiekka valkoinen ja taivas sininen, juuri kuten paratiisipostikorteissa on kuvattu.

Eväitä nautittiin ja välillä käytiin uimassa lämpimässä merivedessä. Jotkut vesihiihtivät, toiset pomppivat veneen perässä donitseissa. Rauhaa rikkoivat rantaa eestaas ajelevat jäätelöautot, jotka rimputtivat vuoroin jotakin Disney-pilputusta ja vuoroin joululaulusta väännettyä sävelmää. Huonon "mehujää"-kokemuksemme jälkeen ei tullut mieleenkään ostaa mitään pakasteita.

Jossain vaiheessa viereisille turisteille tuli ananaksia kauppaamaan nuori mies. Niin taitavasti hän ananaksen ruoti, että jo senkin takia sellainen piti meidänkin ostaa (n. 2€). Eikä voi väittää, etteikö tuoreen ananaksen maistelu sellaisissa maisemissa olisi entisestään vahvistanut sitä paratiisimielikuvaa, mikä jo oli ehtinyt rannasta syntyä.

Iltapäivällä lähdimme rannalta pois, kuin aavistellen, että illalla saattaa hieman nahkaa aristaa. Paluumatkalla haettiin vielä marketista vesipulloja, lisää herkkuja ja viiniä. Ennen illallista otettiin päiväunet, sillä auringossa istuminen ja kävely verottivat hieman voimia.

Syömään lähdettiin taas iltakuuden jälkeen, jolloin meidät kesken kävelyn yllätti hullu rankkasadekuuro. Mikään puukaan ei kadun varrella tarpeeksi suojaa tarjonnut, mutta onneksi ei ainakaan tullut kylmä, vaikka oltiinkin vähän märkiä. Menimme pääkadulle toiseksi lähimpään ravintolaan, jossa valitsimme kala-ateriat. Molemmat ottivat 300g grillatut kalafileet sekä vihanneksia. Valkosipulipitoiset ateriat syötyämme emme yhtään ihmetelleet, miksei annokseen kuulunut kalan ja vihanneksien lisäksi enää riisiä tai muita lisäkkeitä. Jälkiruoatkin vielä otettiin, tällä kertaa liekitettyä banaania ja jäätelöpalloja. Paikan miestarjoilija oli hieman lipevä ja outo, emmekä aina oikein ymmärtäneet hänen heittojaan, mutta kala-annokset olivat aivan mahtavat.

Illalla kytättiin säätä telkasta, ja nähtiin Kamban liikkuvan aina vain kauemmas ja etelämmäs meistä. Koska tuulet olivat tyyntyneet, mutta ilma kuitenkin lämmin, istuskelimme vielä terassilla punaviinilasien kanssa katsellen vastarannan valoja.

>> seuraavaan päivään >>