Torstai 13.3. - Grand Baie

Toiseksi viimeisen päivän olisimme mielellämme viettäneet merellä, mutta mattimyöhäisille ei enää paikkoja liiennyt. Joitain matkamuistoja ostimme omista lähikaupoistamme. Sitten hyppäsimme pääkadulta paikalliseen bussiin toivoen, että se meidät jossakin Grand Baiessa jättää poiskin. Bussissa oli rahastaja, joka onneksi piti huolta siitä, missä kenenkin oli määrä jäädä pois. Bussimatka maksoi naurettavat 6 rupiaa per henkilö (15 senttiä).

Grand Baiesta etsin "paikallisia" vaatteita, olisin halunnut edes yhden sellaisen tunikan, jollaisia joka naisella siellä oli päällä. Niitä ei vain myyty missään turistiliikkeissä, joten ilman jäin. Jälleen kerran törmäsimme merkkivaateliikkeisiin, joista olimme jo saaneet aiemminkin tarpeeksemme.

Kävimme merimatkoja myyvissä toimistoissa kyselemässä mitä vielä olisi tarjolla, mutta oikein mitään kokeilemisen arvoista ei enää ollut. Paljon mainostetut meriretket läheisille saarille ruokailuineen jäivät siis viiden päivän lomalla kokematta, ja se hieman jäi harmittamaan.

Lounasaikaan söimme tuhdit burgerit samaisessa Grand Baien länkkärityylisessä ravintolassa, ja sitten kävelimme vajaan tunnin hotellille jo pakkailemaan tavaroitamme.

Kävimme vielä ennen illallista molemmat hetken meressä hotellin rannassa kellumassa, mutta aallokko oli jälleen sen verran voimakas, ettei siellä kovin kauaa jaksanut suolavettä niellä.

Viimeisen illallisen söimme kiinalaista ja mauritiuslaista cuisinea edustavassa Le Tanieressa, jossa molemmilla oli kalapitoinen annos ja huurteiset valkoviinilasit.

Palattuamme hotellille myös huoneen muut asukit tulivat jättämään hyvästit. Kylppärin minimauriaiset purivat jalasta, ja kattoon ilmestyi killittämään ensimmäisenä iltanakin esiintynyt pieni gekko, josta viimein saatiin todistusaineistoa.

Paras yllätysvierailija tuli kuitenkin yöllä, kun valot olivat jo sammuneet. Toisella yöpöydällä oli sipsipussi, ja kun siitä alkoi kuulua rapinaa, syyllinen arvattiin jo ennen valojen sytyttämistä. Torakka-parka ei tainnut tietää, että pussin läpi pureminen ei ole helppoa hommaa. Pussi vietiin keittiöön eikä torakasta sen jälkeen kuulunut enää mitään. Tietysti se katseli meitä vihaisena sängynpäädystä.

>> seuraavaan päivään >>