Lauantai 15.3. - paluumatka

Paluumatka tuntui paljon lyhyemmältä kuin menomatka, vaikka molemmissa yö lennettiin. Auringon noustua tarjoiltiin aamupalaa, ja pian oltiinkin jo Alppien päällä. Lopuksi kone lensi komean kaarroksen nousevan auringon valossa kylpevän, aamusumuisen Pariisin päällä kallistaen siipeään juuri meidän puoleltamme niin, että Eiffel-tornikin tuli nähtyä.

Laskeutumisen jälkeen kului jälleen 10 minuuttia, kun kone rullasi terminaalille ja toiset 10 minuuttia, kun matkustajat vietiin busseilla oikean terminaalin ovelle. Kännyköiden avaamisen jälkeen hyvin alkanut päivä synkkeni: saimme tekstiviestin, jonka mukaan jatkolentomme Hki-Jyväskylä oli peruttu, ja korvaava kuljetus lähtisi klo 16. Oltuamme yli vuorokauden yhtä soittoa reissussa, emme oikein arvostaneet sitä, että 45 minuutin lento muuttui yhtäkkiä 4 tunnin bussimatkaksi. Selvitimme asiaa soittamalla lentoyhtiölle, mutta syytä peruutukseen ei ollut tiedossa.

Lento Pariisista Helsinkiin päättyi hävittäjäkielellä "tehojen hakemiseen". Katosta roikkuvista monitoreista saimme seurata Seutulaan laskeutumista livenä pilottien näkökulmasta. Juuri, kun kaikki näkivät kiitotien lähestyvän, ja odottivat pyörien osumista maahan, kone yhtäkkiä ampaisikin takaisin taivaalle. Kapteeni kuulutti, että teemme 5-10 minuutin lenkin ja yritämme laskua uudelleen. Toinen kerta toden sanoi, ja pääsimme sittenkin ajoissa maan kamaralle.

Seuraavaksi menimme kyttäämään matkalaukkujamme, joiden piti ilmestyä hihnalle, sillä jatkolentoahan ei nyt ollutkaan. Pariisin koneen kaikki laukut tulivat ja menivät, mutta meidän pakaasimme vain pysyivät piilossa. Tiskiltä sitten selvittivät, että meidän laukkumme tulisivatkin noudettaviksi kotimaan terminaalin hihnoilta eivätkä siltä, mistä muiden Pariisista tulleiden. Kello läheni neljää, jolloin korvaavan kuljetuksemme oli määrä lähteä, eikä kukaan tuntunut tietävän mistään mitään. Lopulta viittä vaille neljä laukkumme viimein ilmestyivät hihnalle, ja sekä me, että muut Jyväskylään menevät, ahtauduimme bussiin. Toiset eivät olleet edes saaneet matkalaukkujaan, siinä meillä kävi onneksi tuuri.

Auto lähti liikkeelle 16:20, ja edessä oli reilun 3 tunnin vetoisa ja kylmä kyyti Jyväskylän keskustaan, jossa osa porukasta jäi kyydistä. Siitä bussi ajoi vielä puolisen tuntia lentokentälle, jossa meidän automme odotti parkissa lumen peitossa.

Kotiin pääsimme vihdoin vain reilut 3 tuntia myöhässä. Onneksi talonvahdit olivat laittaneet kystä kyllä ja valmiina oli myös sauna, jonka puukiukaan lempeät löylyt hellivät 35 tuntia reissussa olleita matkalaisia.

Vastaus löytyi myös siihen, olimmeko sittenkään löytäneet maanpäällistä Taivasta: Emme, sillä sen saattoivat löytää vain ne portugalilaiset, jotka aikoinaan ensimmäisinä koskemattomalle Mauritiukselle rantautuivat.